Viikot vähenee. Tänään yllättävä puoli vapaa. Henxsu palaverin jälkeen kotiin. Pakkaan vaatteet kassiin ja pois silmistä.
Eilen elokuvissa töiden jälkeen. Babel. Hyvä se oli, kauniita kuvia, selväksi tuli, pienikin teko muuttaa koko maailmaa. Ehkä vähän ärsytti ajatus mikä oli taas kerran ujutettu, eli amerikkalaisille ei käy huonosti. Marokkolainen isä kyllä voi menettää  molemmat poikansa, mutta amerikkalainen isä saa pitää kaiken.
Sain levyjä pikku-veljeltä lainaksi. Lännen-Jukkaa ja Maj Karmaa. Suomalaisia sanoja kauas mukaan.
Pitkä puhelu ihanalla rakkaalle Palmaan  lauantaina. Kuulumiset vaihdettiin päällis puolin. On vaan niin ikävä sitä. Vaikea kuvitella tai ajatella että koskaan ikinä enää saa sen kanssa elää samassa maassa.
Hävitin avaimet eilen, koko päivä meni miettiessä miten pukukaappiin voi murtautua. Tänään aamulla löysin avaimet kenkien alta.
Eilen kun halailin ihanan Mammun kanssa töissä ja sain ehdotuksia kokeilta, mietin et kyllä mun tulee ikävä kaikkia, varmaan palailen töihin sitten kun tullaan. Tuolla uudessa paikassa kaikki on jotenkin ollu niin alusta asti mukana, ollaan samassa jamassa. No samanlailla nekin tietty unohtuu kuin muutkin.
Ehkä tärkeintä on että lähdetään miehen kanssa kauas ja pois, olemaan kahdestaan, kokoajan toisen iholla, mä olen odottanut sitä kauan, että voi vaan olla.