torstai, 12. kesäkuu 2008
tänään vaan itketti
Oli marttyyri olo. Maailman paskin äiti olo. Itekettävä olo. Sateinen olo. Ei mitään aikaiseksi olo. Toivottovasti huomenna parempi olo.
torstai, 5. kesäkuu 2008
maailma oli hetken aikaa hyvä
Otsikko oli suora lainaus Riina Katajavuoren kirjasta lahjat.
Mä olen Äiti. Meillä on vauva ja me ollaan perhe. Toistellaan itselle hetki ja tunnustellaan tuntuuko siltä.
Ei kukaan olisi voinut mulle kertoa miltä tää tuntuu. Kun katsoo sitä pientä peikko-tyttöä, se tuijottaa mustilla silmillään kulmiensa alta odottaen että mä huolehtisin siitä. Elämä on hetken aikaa seis, olen tässä enkä muuksi pääse. En käy suihkussa tai rellestä terassilla jos peikolla on nälkä.
Kesän lopussa mulla on iso tyttö jonka voi jättää hoitoon. Nyt olen hetken symbioosissa, syön ja juon jotta toinenkin saa ruokaa.
Ai sitten mitä muuta...suurta rakkautta ja hymyä. Remonttia ja mietintää tuleeko elämä ikinään arkiseksi? Onko aina jotain. Siltä pahasti näyttää. Tai hyvästi. Koska on elämää kuljettava asia että tapahtuu. Kesä on. Lämmin on. Veljenpojan rippijuhlat on, koska siitä kasvo iso? Olenko mä tuntenut sen koko sen elämän, synnytyslaitokselta saakka, mun älyttömän fiksun ja komean veljenpojan.Juhannus on, juhlitaan taas vuosipäivää, kolmatta sellasta, sitten heitä oli kolme.
Illalla kun peikko nukahtaa isänsä rinnalle, remontti näyttää illan hämyssä kauniille, silloin se on = maailma hetken aikaa hyvä.
Mä olen Äiti. Meillä on vauva ja me ollaan perhe. Toistellaan itselle hetki ja tunnustellaan tuntuuko siltä.
Ei kukaan olisi voinut mulle kertoa miltä tää tuntuu. Kun katsoo sitä pientä peikko-tyttöä, se tuijottaa mustilla silmillään kulmiensa alta odottaen että mä huolehtisin siitä. Elämä on hetken aikaa seis, olen tässä enkä muuksi pääse. En käy suihkussa tai rellestä terassilla jos peikolla on nälkä.
Kesän lopussa mulla on iso tyttö jonka voi jättää hoitoon. Nyt olen hetken symbioosissa, syön ja juon jotta toinenkin saa ruokaa.
Ai sitten mitä muuta...suurta rakkautta ja hymyä. Remonttia ja mietintää tuleeko elämä ikinään arkiseksi? Onko aina jotain. Siltä pahasti näyttää. Tai hyvästi. Koska on elämää kuljettava asia että tapahtuu. Kesä on. Lämmin on. Veljenpojan rippijuhlat on, koska siitä kasvo iso? Olenko mä tuntenut sen koko sen elämän, synnytyslaitokselta saakka, mun älyttömän fiksun ja komean veljenpojan.Juhannus on, juhlitaan taas vuosipäivää, kolmatta sellasta, sitten heitä oli kolme.
Illalla kun peikko nukahtaa isänsä rinnalle, remontti näyttää illan hämyssä kauniille, silloin se on = maailma hetken aikaa hyvä.
tiistai, 22. huhtikuu 2008
Happiness is only real when shared
Naapuska lämmitti tänään kilpaa kevään kanssa, riisuin takin ja olin t-paidalla. Kannoin kotiin melonia ja mansikoita, tuntui siltä kuin kesä oliskin tulossa.
Laskettuun aikaan on 1,5 viikkoa. Se kuulostaa pidemmältä kuin 10 päivää. Maitoa tursuu rinnoista ja vaunut on hankittu, ihan kuin sitä alkais olee valmis siihen uuteen ihmiseen.
Rakkaan isä kuoli, nyt synnytyksen lisäksi on tavaroiden pakkaus, taas kerran muuttolaatikoihin ja uuteen kotiin. Muutetaan rakkaan lapsuuden kotiin, isoon omakotitaloon. Eli remonttia tiedossa.
Käyny leffoissa paljon, "Erämään armoille" oli mainitsemisen arvoinen. Itkusta meinannu tulla loppua, lopputekstien aikan Eddie lauloi ja rakkaat isä ja veli ympärillä. Elämä on aika yksinkertaista välillä.
Björkin keikalle hankittu liput. Heinäkuussa pääsee katselemaan sitä ihanaa naista. Festarit taitaa jäädä väliin muuten niin aika nastaa päästä kesäkonserttiin.
Nyt olisi kai tärkeintä luovuttaa, antaa itselleen lupa vaan olla, kohta nauttia vauvasta ja auringosta. Se vaan on niin pirun vaikeeta kun olis paljon mitä itseltään vaatii. Mutta yritetään.
Laskettuun aikaan on 1,5 viikkoa. Se kuulostaa pidemmältä kuin 10 päivää. Maitoa tursuu rinnoista ja vaunut on hankittu, ihan kuin sitä alkais olee valmis siihen uuteen ihmiseen.
Rakkaan isä kuoli, nyt synnytyksen lisäksi on tavaroiden pakkaus, taas kerran muuttolaatikoihin ja uuteen kotiin. Muutetaan rakkaan lapsuuden kotiin, isoon omakotitaloon. Eli remonttia tiedossa.
Käyny leffoissa paljon, "Erämään armoille" oli mainitsemisen arvoinen. Itkusta meinannu tulla loppua, lopputekstien aikan Eddie lauloi ja rakkaat isä ja veli ympärillä. Elämä on aika yksinkertaista välillä.
Björkin keikalle hankittu liput. Heinäkuussa pääsee katselemaan sitä ihanaa naista. Festarit taitaa jäädä väliin muuten niin aika nastaa päästä kesäkonserttiin.
Nyt olisi kai tärkeintä luovuttaa, antaa itselleen lupa vaan olla, kohta nauttia vauvasta ja auringosta. Se vaan on niin pirun vaikeeta kun olis paljon mitä itseltään vaatii. Mutta yritetään.
keskiviikko, 6. helmikuu 2008
Mun mammani
Hassun hauskaa. Kävelin äidin kanssa uimahallissa, päähän pälkähti: mä olen ollut äidin sisällä samanlailla kun naapuska on nyt mun sisällä, kohta kävellään (no vuoden sisään) uimahallissa äiti, minä ja naapuska. Mammani muni mun...
Naapuska liikkuu paljon, on kuulemma vielä tilaa liikkua sano lääkäri, eilisen koko päivän hyrrytti. Yöllä kahden aikaan vielä potki kylkiin kun yritin makoilla.
Eilen tuli myös äitiyspakkaus, paljon pieniä vaatteita ja opaskirjoja, yhdessä mm. kerrottiin miten toimia kun tulee ero. Positiivisella mieleellä tässä sitten yrittää olla.
Varasin 30 matkan. Sveitsin suuntaan lähdetään maaliskuussa, ihmettelemään sukulaisia ja kevättä. Houkuttanu ajatus että ensi tammikuun vois olla reissussa. Ehkä nyt kumminkin kattoo minkälainen kauhukakara vatsasta pöllähtää, voiko sen kanssa minnekään lähteä.
Rakas palasi maailmalta. Toi ihanan sylinsä ja kätensä takaisin. Niistä nyt nautittu, siitä että voi sohvalta käsin huudella: tuokko maitoa, tuu antaa suukko ja muuta fiksua.
Työpäivät vähenee...tulee kyllä taas ikävä hauskoja hetkiä, sitä että joka päivä nauraa kun kokit hauskuttaa ja asiakkaat. Aikansa kutakin. Nyt tän jälkeen alkaa uusi työmaailma jotain uutta ja omaa pitää saada aikaseksi.
Nyt taasen väsyttää pitää ottaa päikkärit, ehkä ensin puserran itsestäni pienen kävelylenkin. Ulkoiltua tulee ihan säälitävän harvoin.
Naapuska liikkuu paljon, on kuulemma vielä tilaa liikkua sano lääkäri, eilisen koko päivän hyrrytti. Yöllä kahden aikaan vielä potki kylkiin kun yritin makoilla.
Eilen tuli myös äitiyspakkaus, paljon pieniä vaatteita ja opaskirjoja, yhdessä mm. kerrottiin miten toimia kun tulee ero. Positiivisella mieleellä tässä sitten yrittää olla.
Varasin 30 matkan. Sveitsin suuntaan lähdetään maaliskuussa, ihmettelemään sukulaisia ja kevättä. Houkuttanu ajatus että ensi tammikuun vois olla reissussa. Ehkä nyt kumminkin kattoo minkälainen kauhukakara vatsasta pöllähtää, voiko sen kanssa minnekään lähteä.
Rakas palasi maailmalta. Toi ihanan sylinsä ja kätensä takaisin. Niistä nyt nautittu, siitä että voi sohvalta käsin huudella: tuokko maitoa, tuu antaa suukko ja muuta fiksua.
Työpäivät vähenee...tulee kyllä taas ikävä hauskoja hetkiä, sitä että joka päivä nauraa kun kokit hauskuttaa ja asiakkaat. Aikansa kutakin. Nyt tän jälkeen alkaa uusi työmaailma jotain uutta ja omaa pitää saada aikaseksi.
Nyt taasen väsyttää pitää ottaa päikkärit, ehkä ensin puserran itsestäni pienen kävelylenkin. Ulkoiltua tulee ihan säälitävän harvoin.
keskiviikko, 16. tammikuu 2008
ilman sua ei tuu mitään
Rakas ollut maailmalla kohta melkein neljä viikkoa. Elämä olis aika tyhjää ja tylsää jos olis sinkku. Perhe pelastanut monelta surulliselta hetkeltä. Se että pikkuveli soittaa ja kysyy mikä fiilis, onko kaikki ok? Huomannut että rakastaa taas enemmän kuin aikoihin.
Fiilistellyt vauvan potkuja. Mielessä pyörinyt kestovaipat, rattaat, äitiysloma. Miten sitä pärjää sen vauvelin kanssa.
Tänään kävin kattoo exän luona meidän vanhaa koiraa, sama hauveli oli kuin ennenkin, mitä nyt oli tyttö vähän tanakoitunut. Kaunis kuin mikä.
Vielä pari päivää odoteltavaa, sunnuntai yönä tuo lentokone mun ihmisen kotiin, kaipaa sitä että joku pitää huolta.
Töitä siis jäljellä vielä (enää) 1,5 kk. Sitten hetki rauhottelua ja pesän rakennusta, sitten uusi elämä. Haaste ja seikkailu.
Sattumalta tänään tapahtunutta; vanha työkaveri kävi näyttäytymässä, nauro kovaa, halasi lujaa ja huomasin että sillä oli kaikki ok. Sykähdytti, kun oli pelännyt että kaikki ei olis niin hyvin. Illemmalla toinen vanha työkaveri, ihana J, soitti ja halusi tavata. Treffit ens viikolla, loistavaa päästä kuulemaan miten silläkin menee. Ja vielä yksi ihminen joka halusi tavata. Ihmiset, erilaiset sellaiset, on elämän rikkaus. Pitää vaan löytää aikaa ja tahtoa, kiinnostusta että ehtii näkemään. Jälkeenpäin kiittää itseään ja on saanut elämään sisältöä mitä jakaa muillekin.
Yksinäiseltä kumminkin täällä kotona tuntunut, huudellut tyhjiin huoneisiin, puhunut vauvalle. Kattonut tv:tä liikaa ja valvonut ihan liian myöhään. Kaivannut kylpyseuraa ja ihmistä kuuntelemaan mun höpinää. Kohta ohi tämä koettelemus, ehkä tämän jälkeen osaa taas hetkisen arvostaa.
Fiilistellyt vauvan potkuja. Mielessä pyörinyt kestovaipat, rattaat, äitiysloma. Miten sitä pärjää sen vauvelin kanssa.
Tänään kävin kattoo exän luona meidän vanhaa koiraa, sama hauveli oli kuin ennenkin, mitä nyt oli tyttö vähän tanakoitunut. Kaunis kuin mikä.
Vielä pari päivää odoteltavaa, sunnuntai yönä tuo lentokone mun ihmisen kotiin, kaipaa sitä että joku pitää huolta.
Töitä siis jäljellä vielä (enää) 1,5 kk. Sitten hetki rauhottelua ja pesän rakennusta, sitten uusi elämä. Haaste ja seikkailu.
Sattumalta tänään tapahtunutta; vanha työkaveri kävi näyttäytymässä, nauro kovaa, halasi lujaa ja huomasin että sillä oli kaikki ok. Sykähdytti, kun oli pelännyt että kaikki ei olis niin hyvin. Illemmalla toinen vanha työkaveri, ihana J, soitti ja halusi tavata. Treffit ens viikolla, loistavaa päästä kuulemaan miten silläkin menee. Ja vielä yksi ihminen joka halusi tavata. Ihmiset, erilaiset sellaiset, on elämän rikkaus. Pitää vaan löytää aikaa ja tahtoa, kiinnostusta että ehtii näkemään. Jälkeenpäin kiittää itseään ja on saanut elämään sisältöä mitä jakaa muillekin.
Yksinäiseltä kumminkin täällä kotona tuntunut, huudellut tyhjiin huoneisiin, puhunut vauvalle. Kattonut tv:tä liikaa ja valvonut ihan liian myöhään. Kaivannut kylpyseuraa ja ihmistä kuuntelemaan mun höpinää. Kohta ohi tämä koettelemus, ehkä tämän jälkeen osaa taas hetkisen arvostaa.
