soi: uusi Robbie
masentaa:lumi ja räntä ja kun ei pääse pyörällä asemalle
Eilen kävin vaan K:n ja poikien kanssa uimassa ja mäkkärissä. Päätin jättää espanjan tunnin väliin ja lukea Zadie Smithin kirjan loppuun, oli se ihan hyvä. Älykkäästi kirjoitettu, ehkä liikaakin yliopisto elämää ja muuta. Mä luen mieluummin elämästä joka koskettaa mua jotenkin. Suuri menetys esimerkiksi suomalaisessa kirjallisuudesa Reko Lundán 1996-2006. Se osas kirjottaa tavallisista ihmisistä, tavallisissa tilanteissa. Ensimmäisessä kirjassaaan "Ilman suuria suruja", loistava kirja. R.I.P. Pitää hankkia se uusin kirja "Viikkoja,kuukausia". Paitsi sitten itkettää. Mutta kirjat jotka itkettää on parhaita.
Pitäisi lähteä keskustaan, pilailupuotiin ostaa naamiaisasuja, lauantai iltana pääsee juhlimaan, kun joku ihana ihminen on laittanut mulle aamu vuoron... kiitos.
Kotona vallitsee hallitsematon kaaos. Eilenkin olisin voinut vähän siistiä, makasin sängyllä kynttilän valossa ja luin kirjaa, suljin kaiken muun pois. Ja sitten tänään lumenvalossa katsoin kauhulla. No on vielä yli kuukausi aikaa.
Nyt sitten soi jo Anna Ternheim, mä olen täysin hurahtanut tähän ruotsalaiseen neitokaiseen, ihania sanoja, hauska ääni ja ääntämys.

Oh how sweet a girl like you can be
When she tries
You're changing skin like i change clothes
You're faking it well but it shows

Aivan loistavaa. Katoin koneelta eilisen Mullan alla jakson, se on niin ihana sarja. Aina pystyy koskettamaan jotain elämää. Ihanaa draamaa mistä saa taas intoa ens viikkoon. Kun tulen sieltä aasiasta niin ostan ne kaikki tuotantokaudet.
Nyt lähden rämpimään junaan ja katsomaan kuinka monta jaksaa rämpiä meille syömään.