Viikonloppu meni taas silmänräpäykseesä. Kulttuuri oli ihanaa. Q-teatterin Paha tahto. Loistavia näyttelijä suorituksia, hiukan se oli pitkä. Mutta veljenpoikakin jakso ihan hyvin. Oli muutenkin hauska jutella 13-vuotiaan pojan kanssa, muisti miltä tuntuu kun on niin puhdas että uskoo kaikkeen.
 Sitten lauantai ja sunnuntai meni juostessa töissä. Joskus tuntuu että koko helsinki haluaa syödä juuri meillä. Isän juhlat meni niinkuin odotinkin. Suurta tilitystä, humalaa ja elokuva elokuvaarkistossa, John Cassevetesin loistava Naisen parhaat vuodet (1974), Gena Rowlands ja Peter Falk pääosassa. Pääteemaksi nousi: "Stand up for me dad". Kaikki tarvitsevat ihmisä puolelleen, koska yksin on liian rankka olla.
Ex-mies oli tehnyt mulle kengät, hienot, lehmäntaljalla vuoratut, just sopivat ja hyvät jalassa, siitä tulee vielä hieno suutari.
Tänään viikonkohokohta: vapaapäivä. Kohta kirjastoon etsimään kirjaa, lopetin Sofi Oksasen Stalinin lehmät, mielenkiintoinen Viron historia ja kauhistuttava bulimia kuvaus. Nyt aloitin Linn Ulmanin Siunattu lapsi, siltä odotan paljon, ja hyvin on alkanut.
Viikon päästä on taas viikko vähemmän, asiat alkaa loksahtelemaan paikoilleen ja kohta ollaan jo helsinki -vantaalla.