Luin Tiian blogia, se halusi lahtea pois ja loytaa itseaan. Tuntuu jotenkin pienesti syylliselta etta ma olen kaukana. Mietin asken kun ihanan mieheni kanssa hikoiltiin Bangkokin bts asemalla, etta vitsi, mulla on viela 3kk aikaa ilman toita, ilman mitaan. Tiedan kylla etta stressi iskee kun huhtikuu lahenee. Mulle tulee paniikki jos ei ole toita tiedossa jne.

Nyt alkaa aivot olee siina tyhjassa tilassa missa luovuus alkaa. Eli ideoita paassa, halu tehda jotain omaa kytee. Kun Maccila palaa huollosta (Maccintosh huolto toimii suomesta ostetuilla koneilla Bangkokissa :)), otan paivittain aikaa siihen etta alan saada juttuja pois mun paasta. Jos sais edes jotain, vaikka vain paskaa niin ehka kehtais menna taas orivedelle. No se sitten kun paastaan taas biitsille, rantabungaan katsomaan aurinkoa.

Kaytiin talla viikolla Myanmarissa(ent.Burma), siina vasta kummallinen maa. 15km ihanaa autiota rantaa, turisteja ei ollenkaan. Samaan aikaan thaimaan rantaloma paikat pullistelee vakea.Ei ole ihan selva maailman oikeudenmukaisuus. Hirvean koyhaa myos. Miksi toisilla menee niin huonosti, kun samaan aikaan toisaalla niin hyvin. Miksi miksi miksi.

 Tanaan aamulla palattiin  sivistykseen ja todellisuuteen. Seven eleven myi kokista normaaliin hintaan eika tarvinnu miettia maksaako jostain ylihintaa ja yrittaako joku kusettaa.
Syyllisyys olo parani myos kun loysin englanninkielisen juorulehden, paivitan tietoni Angelie Joliesta ja muista. Ja aivan ihanat kengat, tossut. Ihanat sileella leopardi kuosilla, suippokarjet ja just mun nakoset. Ja yht akkia en muistanut Myanmarin koyhia ollenkaan.

Ihana kirjakauppa myos. Isoja paksuja keittokirjoja jollain 1000 batilla. Nigella Lawsonia ja muita. Pakko huhtikuussa pakata matkalaukut tayteen.
Kirjotan tahan sisustus jutun jos en muista suomessa. Pikku sushi kirjasta sivut irti ,pieniin kehyksiin ja keittioon.
Voimia kaikille talven pimeyteen, kylla mullakin on ollut joskus kurjaa.