Katotaas miten taa explore vetaa. Tulin tahan nettikahvilaan siksi etta voi chatata pikkubroidin kanssa viimeisimmat. Ennenkun herrasvaki saapuu mua ilahduttamaan. Tai siis ei tietty tanne. Nythan mun kompassi on Filippiineilla, Boracay saarella (jarkevan valkosta hiekkaa ja kirkasta merta, sanos joku jyvaskylasta). Mutta siis perhe saapuu Bangkokkiin, minne mekin viikon paasta.

Joo nakojaan oli taas taukoa. Jotenkin aivot niin lomalla. Tuntuu ettei mitaan tapahdu, vaikka koko ajan jotain. Niinku kavi tos pari paivaa sitten kun saavuttiin tanne. Naapurissa oli suomalainen pariskunta , ihan mahtavan rentoja ja hauskoja. Ja toisella niista synttarit ihan samana paivana kun mulla. Siis mitka oikeesti on mahdollisuudet.

Ma olen ilman tvta nakojaan parjanny hyvin. Ehka vastavuoroisesti koukuttanu taas toisten mielipuoliset blogit. Joskus ihmetyttaa miten olen osunut kohdalle niin hyviin typpeihin, jotka kirjottaa hauskasti ja fiksusti,  valilla surullisesti. Kumminkin niin etta mua kiinnostaa niitten elama, on ihana lukea mita taas on tapahtunut. Tuntea myotatuntoa tai vaaan kikatella aaneen. Nettikahviloissa erittain suotavaa= kikatella aaneen.

Siis kuukauden paasta kotiin. Tyot on varmistettu ja lapsenvahtivuorot tsekattu. Kamppa on pariks kuukaudeks. Ma haluun lammittaa saunan, menna sinne parin asteen lampoon parvekkeelle ja muistaa milta tuoksu kun ulkogrilli savuaa hummeria ja filippiinot kikattaa. Morot. Palaillaan.