Auts. Kuukausi takana. Töihin palasin hetimiten. Sitten tuli muutto äidin kämppään. Ja tietenkin on pitänyt tavata kaikki ihanat ihmiset.
Se tapahtui taas niinkuin viime vuonnakin kun palasin. Eli muut ihmiset jatkaa omaa elämäänsä, eikä ketään oikeastaan kiinnosta mitä mä olen tehnyt.
 
No veljentyttö oli jotain muuta. On se ihmeellistä, pienet ihmiset jotka kasvaa meidän sivussa omikseen. Kun ottaa pienistä sormista kiinni, puhaltaa vauvan korvalle ja hymy ilmestyy kasvoille. Ei siihen paljon tarvita.

Löydettiin omakin kämppä. Karjalatalo kutsuu. Hassuu muuttaa koulurakennukseen. Kivaa on katsella yhdessä uusia huonekaluja. Ja suunnitella omaa elämää. Tästäkö se nyt alkaa...ja tähän se loppuu.
Eilen sekunniksi pääsi päähän ajatus, että olenko ikinä ollut niinkuin haluan, kuka olen ja uskallanko edes sitä ajatella.

Ikävä pikku-veljeä, sillä on niin kiire töissä että ei olla ehditty jutella. Mutta nyt pari seuraavaa viikonloppua kuluu sen suojissa. Ekaks vaan eurovisiota kavereitten kaa, äitienpäivää muiden äitien kanssa. Mutta sitten Sir Elwoodit tavastialla ja seuravaks Tallinnassa PLACEBO! Sitä on odotettu.