En ole erityisen onneton. Pmmp:n loistava fiilistely biisi kun elämässä tapahtuu.
Syksy tulossa vaikka ilmassa ei vielä mikään tuoksukaan, paitsi helle. Keittiön pojat mittas eilen että niillä olis sellanen 50 astetta siellä keittiössä. meillä salissa vähän vähemmän, mutta saa sielläkin hikoilla.
Silmiä vaivaa taas joku tulehdus, tilasin uudet piilarit josko avittais ja tois paremman olon.
Sain naisyrittäjäkeskuksesta neuvonta ajan. Haluu saada asioita eteenpäin ja toisaalta muutos pelottaa. Varsinkin kun töissä ollut aikas hauskaa.
Sunnuntaina nautittiin merestä ja auringosta miehen vanhempien kera. Illalla lähdin työkavereitten kanssa ulos. Karpaloinen oli hyvä juoma Shakersissä. Lady moonissa tanssittiin Mikaa ja saksisiskoja, juotiin liikaa valkovenäläisiä ja hymyiltiin sekä naurettiin niin että maanantaina väsytti ja särki päätä.
Näin vanhan työkaverin jonka kanssa juteltiin, hauskaa jutella ihmisten kanssa ketkä oikeesti tykkää musta. Ja kehtaa sen vielä sanoakin.
Jos mä joskus saan sen oman baarin niin mun tulee taas hurja ikävä tätä elämää, sitä että vikoilla rahoilla tekee mieli ostaa viinipullo, tilittää työpäivästä ja kuulla kun ihmiset on joskus eläneet hurjasti.
Mulle tuli muutes hetkeks sunnuntaina ikävä sinkkuelämää, kun oli niin hauskaa. Vaikka sinkkuna se ulkona käyminen ei kyllä ollut aina, useemmin varmaan itkettti ja oli epävarma. Tai en kyllä minä. Mä olen itsevarma, kaunis , upea, hauska... tätä saa toistella niin kauan kun uskoo.
Nyt töihin siitä!