Yritän katsoa kummisetä II sta, jotta ylihuomenna voi katsoa toisen sylissä sen kolmannen.
Ollaan huolissaan työkaverista joka on vaan hävinnyt eikä vastaa puhelimeen.
Mietitään miten lentoliput voisi aikastaa, kun tuntuu että olisi tärkeämpää olla Gwenin konsertissa taikka exän synttäreillä, eikä jenkeissä ostamassa uutta nanoa.
Punaviini, minkä nautin äsken kauniin J;n kanssa hirveän musiikin kanssa sportissa, nousee päähän suhisten.
Päässä surisee kaikki mitä puhuttiin hetki sitten, kuinka joku jaksaa mua kuunnelle ja ajatella että mussa on potentiaalia.
Salamat lyö ikkunan takana.
Mies nukkuu hymyillen.
Rakas ystävä ajattelee mua ja mä sitä. Ikävä pakahduttaa. Eikä oikeestaan muulla väliä. Koska tällä ei tule olemaan. Vaan sillä että se on jossain mua varten... niin kuin minä tässä.
Humalainen päivitys tässä.