Huh, johan aikaa taas vierähti. Kyllä mulle jotain tapahtuu. Vaikka viimeiset kolme viikkoa mennyt sumussa. Töissä, ollen välillä 14 tuntia ja välillä vähemmän.
 Ihana nainen tuli suomeen viikko sitten. Paljon puhuttu, juotu viiniä, naurettu. Yritä siinä nyt pitää arkea yllä kun haluis olla kokoajan toisen kanssa. Onneksi (musta rippumattomista syistä) joku oli laittanu mulle loppuviikon vapaaksi. Ikinään tapahdu ravintolamaailmassa että saa viikonlopun kokonaan vapaaksi.
 Nyt siis vielä tää ilta ja huominen päivä. Sitten loppurutistus parhaan ystävän kanssa. Sitten alkaa jenkkiloma lähestyä. Sitäkin kaivannut, aikaa olla miehen kanssa. Katsomatta kelloa. Herätä samaan aikaan, ja vaikka nukahtaakin. Vaikka rahamaailma kellahtaa taas kun ei ole töitä pariin viikkoon, niin mitäkö sitä ei kestäis sen takia että saa matkustaa.

Exän kanssa perjantaina katsomaan Pablo Fransiscoa. Varmasti hauskaa, ei mitään ennakko-odotuksia, en ole viittinyt tubettaa ettei tuliskaan. Sitten varmasti pitää vähän tilitellä kolmenkympin kriisejä. Sillä se on jo viikon päästä, mulla vielä aikaa puol vuotta.

Baari edistyy hitaasti mutta varmasti, viimenen viikko töissä antanut potkua, on ollut niin hirveetä että haluaisi jo lopettaa, haluasi sanoa moikka, pitäkää asiakasomistajaviinipullonne ja typerät asiakkaanne.

Ulkona alkaa kylmenemään, syksy tulee. Kynttilät ja glögit esiin.