Naapuska lämmitti tänään kilpaa kevään kanssa, riisuin takin ja olin t-paidalla. Kannoin kotiin melonia ja mansikoita, tuntui siltä kuin kesä oliskin tulossa.

Laskettuun aikaan on 1,5 viikkoa. Se kuulostaa pidemmältä kuin 10 päivää. Maitoa tursuu rinnoista ja vaunut on hankittu, ihan kuin sitä alkais olee valmis siihen uuteen ihmiseen.

Rakkaan isä kuoli, nyt synnytyksen lisäksi on tavaroiden pakkaus, taas kerran muuttolaatikoihin ja uuteen kotiin. Muutetaan rakkaan lapsuuden kotiin, isoon omakotitaloon. Eli remonttia tiedossa.

Käyny leffoissa paljon, "Erämään armoille" oli mainitsemisen arvoinen. Itkusta meinannu tulla loppua, lopputekstien aikan Eddie lauloi ja rakkaat isä ja veli ympärillä. Elämä on aika yksinkertaista välillä.

Björkin keikalle hankittu liput. Heinäkuussa pääsee katselemaan sitä ihanaa naista. Festarit taitaa jäädä väliin muuten niin aika nastaa päästä kesäkonserttiin.

Nyt olisi kai tärkeintä luovuttaa, antaa itselleen lupa vaan olla, kohta nauttia vauvasta ja auringosta. Se vaan on niin pirun vaikeeta  kun olis paljon mitä itseltään vaatii. Mutta yritetään.